Subjektiivinen päivähoito-oikeus säilyy
Etukäteen on aina mahdoton ennakoida, miten lapsi lopulta suhtautuu koko talven luvattuun kesämatkaan. Hän voi päästä leikkimään vaikka minkälaiseen puuhamaahan, mutta joskus esimerkiksi vääränvärinen tikkari tai joku toinen lapsi, joka on tulossa samaan aikaan pomppulinnaan, voivat pilata koko reissun. Yksi jos toinenkin hallituspuolueen edustaja on varmasti saanut kokea hieman samanlaisia tuntemuksia opposition viime päivinä herättelemästä keskustelusta päivähoitomaksujen uudistamisesta.
Subjektiivinen päivähoito-oikeushan ulotettiin alun perin ministeri Maija Perhon (kok) esityksestä koskemaan kaikkia alle kouluikäisiä vuonna 1996. Päätöksestä iloittiin monissa perheissä, sillä sen myötä päivähoitopaikan saaminen ei enää muodostunut esteeksi vanhempien osallistumiselle työelämään. Päätöksen myötä myös sellaisten perheiden lapset, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat kotona, saivat oikeuden päästä tutustumaan kodin ulkopuoliseen maailmaan, mikä paransi samalla vanhempien mahdollisuuksia lastenkasvatuksen oheiseen työnhakuun tai vaikkapa opiskeluun.
Hallituksen kehysriihen päätöksessä kokopäivän vähimmäismaksun säätämiseksi on nyt kysymys tämän oikeuden käytön ohjaamisesta mahdollisimman tarkoituksenmukaiseksi ja kaikkien lapsiperheiden ja lasten kannalta parhaaksi sellaisissa tapauksissa, joissa toinen tai molemmat vanhemmista eivät ole mukana työ- tai opiskeluelämässä. Käytännössä perheiden mahdollisuus käyttää päivähoitoa säilyy silti milteipä ennallaan. Osapäivähoito säilyy edelleen maksuttomana ja kotihoidon tukea hallitus jopa korottaa. Esimerkiksi lastensuojelullisin perustein sekä vanhempien opiskellessa vähimmäismaksusta saa vapautuksen. Pienipalkkaiset yksinhuoltajat huomioidaan myös.
Uudistuksesta syntyvät hyödyt ovatkin nähtävissä ensi sijassa muuta kautta. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton teettämässä selvityksessä todetaankin, että kotona olevien vanhempien lapset ovat päivähoitohenkilöstön arvioiden mukaan päivähoidossa keskimäärin 26 tuntia viikossa, mikä ylittää kokopäivähoidon 25 viikkotunnin rajan tunnilla. Maksuttoman osapäivähoidon voi siis valita pitämällä lasta päivähoidossa keskimäärin vain tunnin vähemmän viikossa, ja samalla vapautuu kokopäiväpaikka sitä todella tarvitsevalle.
Joissakin kunnissa asia on jo pystytty järjestämään tarjoamalla enemmän osapäivähoitoa. Useimmissa kunnissa tarvitaan kuitenkin edelleen panostuksia osapäivähoidon kehittämiseen sekä monipuolisten päivähoito- ja varhaiskasvatusmahdollisuuksien tarjoamiseen perheille. Ns. nollamaksuluokan poisto kokopäivähoidosta lisää voimavaroja myös tähän tarkoitukseen.
Kokonaisuuden hahmottamiseksi on tärkeää korostaa, että hallitusohjelmassa on runsaasti panostuksia perheiden hyvinvointiin. Varhaiskasvatuspalveluja kehitetään monimuotoisemmiksi lisäämällä osa-aikaisen hoidon mahdollisuutta sekä avoimia päiväkoteja ja kerhotoimintaa. Samoin perhepäivähoidon edellytyksiä parannetaan. Yksityisen hoidon tuki, lasten kotihoidon tuki sekä osittainen hoitotuki nousevat. Isyysvapaa pitenee kahdella viikolla. Hallitus onkin vahvasti sitoutunut perhepolitiikan myönteiseen kehittämiseen. Perheiden tarpeet huomioidaan edelleen yksilöllisesti - jopa aiempaa yksilöllisemmin ja enemmän erilaisiin tarpeisiin sopivia makuvaihtoehtoja tarjoten.
Ulla Karvo
kansanedustaja (kok)
Copyright © 2007... Arctic Need Oy