Hyvät kuulijat!
Täällä Ulla Karvo eduskunnasta. Käytän tämän puheenvuoroni erityisesti kuntatalouden ja siihen liittyvien palkkaratkaisujen käsittelyyn.
Tämänkertainen tuloneuvottelukierros on ollut monessa suhteessa ainutlaatuinen. Työnantajapuolelta tehdyn aloitteen seurauksena neuvotteluissa lähdettiin jälleen vuosien jälkeen liittokierrokselle, jolle leimaa antavaa on ollut ensinnäkin palkankorotusten verrattain korkea taso. Toisaalta työmarkkinasyksy on ollut erityisesti tasa-arvoasioiden ja hoitajien palkkakysymyksen värittämä.
Ehkäpä erityislaatuisinta tällä kertaa onkin ollut juuri se yhteiskunnallinen keskustelu, jota eri ammattiryhmien palkkauksen oikeudenmukaisuudesta on käyty. Tämä on johtanut myös olemassa olevien työmarkkinaneuvottelumekanismien kriittiseen arviointiin.
Yleisenä haasteena ovat tietysti - niin kuin aina - sekä palkkauksen absoluuttiset että suhteelliset puolet. Erityisesti liittokierroksella korostuu se, että kun neuvotteluja käyvät useat eri osapuolet keskenään, myös ratkaisut ovat pitkälti näiden kahdenvälisten neuvottelujen varassa. Eräänä etuna tässä on se, että alakohtaiset korjaustarpeet voitaisiin periaatteessa huomioida paremmin kuin tulopoliittisissa kokonaisratkaisuissa. Toisaalta vaarana on kaikkien kannalta epäedullinen nostokierre jo lähtötason asetuttua melkoisen ylös.
Mitään täydellistä mallia tuskin onkaan olemassa, vaan kuhunkin malliin liittyvät perinteisesti omat valuvikansa. Kaikki toiminta onkin suhteutettava näihin puitteisiin. Julkisen sektorin näkökulmasta on huomioitava vieläpä valtion ja kuntien suhde, joka ei sekään ole yksinkertainen. Polttavimpana kysymyksenä juuri tällä hetkellä on se, mihin tasoon esimerkiksi hoitajien tulisi nyt tyytyä.
Kokoomus nosti omalta osaltaan asian esille jo omassa vaaliohjelmassaan korostamalla tasa-arvoisen palkkauksen tärkeyttä. Koko hallitus sitoutui myös edistämään naisvaltaisten korkeasti koulutettujen alojen palkkatarkistusta omalla erikseen myönnettävällä valtionosuuserällään. Täksi eräksi on vahvistettu koko vaalikaudella 600 miljoonaa euroa.
Kaiken pohjana on toisaalta kuntatalouden koko kuva ja ne päätökset, joita kunnissa muutoinkin tehdään. Entistä parempaa tukea tuo ainakin se, että nykyhallitus maksaa kunnille indeksikorotukset täysimääräisinä, kun edellinen hallitus maksoi ne vain 75-prosenttisesti.
Siitä huolimatta, että valtio on vahvasti tulossa kuntien taakse ja kompensoimassa myös ansiotason nousua, kuntien lähtökohdat ovat kiistatta rankat. Kuten Kemijärvellä juuri viikolla kokoontuneet Lapin kuntapäivän osallistujat ilmaisivat, on myös tästä syytä kantaa huolta. Kahtena viimeisenä vuonna Lapin vuosikate on ollut huonoin kaikkiin muihin maakuntiin verrattuna.
Alijäämien kattamista on jo sinänsä pidetty suurena tehtävänä, mutta sen vaativuutta lisäävät luonnollisesti myös tehtävät kunta-alan palkkaratkaisut, joiden vaikutuksia ei vielä kokonaisuudessaan edes tiedetä. Kysymyksessä arvioidaan olevan ainakin yhden tuloveroprosentin korotuspaine vuonna 2008 sekä 2009.
Niin kuin ei mikään raha, niin palkkakaan ei ole koskaan ilmaista, vaan sille on aina löydettävä maksaja. Demokraattisessa hyvinvointi- ja vapaassa sopimusyhteiskunnassa kaikki ratkaisut koskettavat aina tavalla tai toisella meitä kaikkia ja me kaikki olemme näitä ratkaisuja myös tavalla tai toisella tekemässä. Lopputulokset riippuvat aina paitsi järjestelmän ominaisuuksista, niin myös omista arvoistamme ja oikean ja väärän tunnostamme.
Toivon mukaan myös hoitajien osalta voitaisiin päästä sellaisiin ratkaisuihin ja henkeen, jotka takaisivat niin mahdollisimman keskeytymättömän työrauhan ja potilasturvallisuuden kuin myös hoitajille aidon kokemuksen siitä, että heidän työtään todella arvostetaan.
Copyright © 2007... Arctic Need Oy