Työllisyyden asialla
Stora Enson päätös lakkauttaa Kemijärvellä toimineen sellutehtaansa toiminta on hallinnut pitkälti viime kuukausien poliittista keskustelua Lapissa. Tämä on ollut ymmärrettävää, sillä kysymyksessä on ollut alueelle erittäin merkittävä päätös, joka lisää entisestään alueen jo entuudestaankin suuria haasteita.
Keskustelun päävirran suuntauduttua mahdollisuuksiin saada tehtaan toimintaa jatkettua jollakin tavalla vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, mitä eri osapuolilta todella voi odottaa ja mitä eri tahot ovat jo tehneetkin ja tekevät jatkuvasti parantaakseen yritystoiminnan ja työllisyyttä kaikkialla maakunnassa.
Selvää on, ettei valtion työllisyyspolitiikka voi nykymaailmassa perustua yritysten omistamiseen. Julkinen sektorikin voi työllistää vain osan ihmisistä. Työllisyyden edistämisestä onkin lopulta huolehdittava pääasiassa aivan muin keinoin. Olennaisessa osassa julkiselta taholta on erityisesti valtion yhdessä kuntien, maakunnallisten liittojen ja esimerkiksi TE-keskusten kanssa harjoittama politiikka.
Avainkysymys kaiken toiminnan aikaansaamisessa on se, miten pääomat, ideat ja työvoima saadaan tietyllä alueella kohtaamaan toisensa siten, että kunkin niistä tarjoajat ovat halukkaita sijoittamaan toimintaan oman panoksensa. Se vaatii riittäviä taloudellisia ja muita kannustimia ja myös valtaa tehdä omaa osallistumista ja sen ehtoja koskevia päätöksiä. Lisäksi edellytetään vahvaa osaamista, jonka synnyttämisessä kouluttautuminen on keskeisessä asemassa. Valtion ym. julkistoimijoiden roolina voi siis enemmilläänkin olla vain mahdollisimman suotuisten olosuhteiden luominen tällaiselle sinänsä vapaaehtoiselle toiminnalle.
Mitä tulee päinvastaisiin tilanteisiin, eli tilanteisiin joissa työsuhteita ollaan lopettamassa, niin lähtökohtana on, että lainsäädännöllä taataan työntekijöille aina tietty työsuhde- tai muutosturva, mutta yrityksiä ei voida sitoa pysyvästi joihinkin työsuhteisiin. Tämä on tärkeä tekijä myös kaikkien yritysten palkkauskynnyksen näkökulmasta. Eri tahojen kanssa tehtävässä yhteistyössä niin koulutuksen kuin esimerkiksi T&K-toiminnan ja investointitukien osalta on myös jatkuvaa kehitettävää.
Julkisen sektorin oman toiminnan järjestämiseen liittyvät mahdollisuudet on toisaalta huomioitava myös alueellisesta näkökulmasta silloin, kun se on perusteltua. Rovaniemen osalta mielenkiintoinen mahdollisuus voisi olla esimerkiksi jo ministeri Hyssälän kovasti lupailema mutta silti vielä toteuttamatta jäänyt Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen saaminen kaupunkiin.
Kemijärven junayhteyksien puolesta käyty taistelu kertoo siitä, että lappilaisella sisulla voidaan saada aikaan mitä vain, kunhan se vain kohdistetaan oikein. Maamme työ- ja elinkeinopolitiikan tekemisen uudistuttua vuodenvaihteessa uuden ministeriön perustamisen myötä myös meidän lappilaisten on aika katsoa tulevaisuuteen ja miettiä, mitä kaikkea vielä voisimme tehdä niin omien voimavarojemme täysinäiseksi hyödyntämiseksi kuin myös uusien tuotannontekijöiden saamiseksi maakuntaamme.
Ulla Karvo
kansanedustaja (kok)
Copyright © 2007... Arctic Need Oy