Tosiasioista toivoon
Monesta meistä on tuntunut viime viikon aikana pahalta. Yhden nuoren äärimmäisellä tavalla toteuttama terrori vei lopulta kymmenen muunkin hengen. On kysytty, miksi näin tapahtui ja miten tämä olisi voitu välttää. Vaikka mitään tapahtunutta ei voida enää muuttaa, voimme me jälkeenjääneet miettiä osaltamme, millainen on se maailma, jossa me haluaisimme elää ja yrittää toimia niin kuin me toivoisimme ihmisten siinä maailmassa elävän.
Haasteista suurimpia on usein paitsi oman itsemme niin myös toisten kohtaaminen. Internet ja monet vanhemmatkin mediat ovat mahdollistaneet hyvinkin moninaisten yhteyksien syntymisen ja moninaisiin vaikutteisiin uppoutumisen. Oman lähiympäristön tuntuessa etääntyvän joko hylätyksi tulemiskokemusten tai muiden syiden vuoksi tällaiset yhteydet saattavat myös alkaa tuntua aidommilta kuin muut. Joskus lähellämmekin voi olla ihmisiä, jotka tulevat kylväneeksi jotain muuta kuin välittämistä. Pahimmillaan syyllistymme siihen itse.
Ihmisymmärrys, -tahto ja -voima tuskin koskaan riittävät ratkaisemaan kaikkia asioita maailmassa, mutta omaan ja toistemme vajavaisuuteen meidän on tyytyminen. Sen sijaan, että antaisimme epätoivon tai välinpitämättömyyden ottaa meistä vallan, voimme silti suunnata katseemme kaiken riittämättömyyden ja pahan lävitse niihin asioihin, jotka voisivat tuoda meille todellista onnea ja hyvää tässä, nyt ja tulevaisuudessa, olosuhteista riippumatta.
Perimmäisen totuuden voimme löytää vain kukin itsestämme. Sen ohella voimme myös unohtaa hetkeksi ainutlaatuisuutemme ja asettua mielessämme toisten asemaan. Kaikinpuolinen välittäminen alkaa kunnioituksesta niin omaa puutteellista itseämme kuin muita, myös väistämättä puutteellisia ihmisiä kohtaan.
Vaikuttaa voimme niin yksilöinä kuin osana yhteisöjämme. Itseensä saavatkin mennä niin viranomaiset kuin jokainen meistä. Hallitus valmistelee osaltaan yhä uusia tukitoimia: muun muassa kiusaamista radikaalisti vähentänyttä KiVa Koulu-ohjelmaa laajennetaan koko maahan, aseisiin liittyviä ehtoja tiukennetaan ja muitakin yhteiskunnan turvaverkkoja parannetaan.
Väheksyä ei voi kenenkään merkitystä yksittäisistä kunnallisvaaliehdokkaista ja koulun oppilaista vastuuta kokevaan sukulaiseen, tuttavaan, opettajaan tai vaikkapa uutisointitapoja tarkastavaan toimittajaan. Kaiken kaikkiaan tärkeintä on muistaa se, että me olemme täällä yhdessä ja että välittäminen voi alkaa vain meistä itsestämme. Puheenjohtaja Kataisen sanoin olennaisin viesti on se, että me emme hyväksy tapahtunutta, vaan suomalaisessa yhteiskunnassa on tehtävä kaikki voitava parannusten eteen.
Ulla Karvo
kansanedustaja (kok)
Copyright © 2008... Arctic Need Oy