Työnteko on edelleen avain hyvinvointiin
Hallituksen tavoitteenasettelu yleisen eläkeiän nostamisesta on herättänyt aiheellisestikin paljon keskustelua. Väestömme ikärakenteen ja huoltosuhteen muutos on jo pitkään edellyttänyt esityksiä siitä, miten Suomessakin pystytään ylläpitämään halutuntasoisia palveluja ja elintasoa mahdollisimman oikeudenmukaisella ja työhön kannustavalla tavalla. Meneillään olevan talouden taantuman johdosta tehdyt elvytysratkaisut ovat myös osaltaan aktivoineet keskustelua sukupolvien välisestä taakanjaosta ja velvollisuuksista muita ikäryhmiä kohtaan.
Nyt kaavailtu viite-eläkeiän nousu kahdella vuodella alkaisi vuoden 2011 alusta siten, että kunkin sen jälkeen eläkkeelle jäävän vuosiluokan toivottaisiin jaksavan työssä vähintään kaksi kuukautta edeltävänä vuonna eläkkeelle jääneitä pidempään. Ns. superkarttumien kerryttämisellä kuin myös muilla työssä jaksamista ja työllisyyttä tukevilla toimenpiteillä työssäolosta on myös pyrkimys tehdä yhä houkuttelevampaa.
Perusteluina tehdylle linjaukselle on pidetty paitsi keskimääräisten elinikien kasvuennustuksia, niin myös ikäluokkien välistä solidaarisuutta ja ihmisten omia tavoitteita eläkeaikaisesta tulotasostaan. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen edellyttää meiltä jatkossa yhä enemmän, ja suomalaisten työurat ovat toistaiseksi olleet muita pohjoismaalaisiakin lyhyempiä. 65 vuoden yleisellä tavoiteiälläkin jäisimme yhä jälkeen esimerkiksi saksalaisistakin.
Olivatpa jaksamistamme koskevat toiveet ja odotukset miten korkeat tahansa, niin on selvää, että myös työhyvinvointi on otettava tosissaan jo tässä ja nyt. Esimerkiksi aikuiskoulutusta ja kuntoutusta kehittämällä sekä työterveyshuollon ja terveyden edistämisen avulla työhyvinvointia voidaan parantaa merkittävästi. On myös huomattava, ettei yleisen tavoite-eläkeiän nostaminen vie mahdollisuutta työkyvyttömyyseläkkeeseen ja alakohtaiseen tarkasteluun, vaikka ns. Sata-komiten tavoitteena onkin kannustaa osatyökykyisiäkin pysymään työelämässä mukana kunnon mukaan.
Yhtä kaikki työnteon lisääminen ja laadullinen kehittäminen yhteiskunnassa ovat loogisia vaihtoehtoja leikkauslistoille, veronkiristyksille ja velan päälle velkaantumiselle. Taloutta vahdittavalle suhdannepolitiikallekin on oma paikkansa talouden matalalennossa, mutta jos haluamme pitää huolta palveluista ja sosiaaliturvasta, meidän on oltava valmiita rakenteellisiinkin uudistuksiin. Niissä tarvitaan aina yhteisvastuuta ja yhteistyön henkeä. Toimimalla ajoissa voidaan silti välttää tulevaisuudessa raskaampia toimia.
Nyt on syytä tehdä töitä sen puolesta, etteivät lapsemme ja lapsenlapsemme joudu yksin maksamaan osaksemme tulleesta taantumasta ja Suomen ikärakenteen muutoksesta koituvaa laskua. Sillä, että me kannamme nyt huolta työllisyydestä ja olemme myös valmiita tekemään hieman pidempään töitä, tehdään paljon tulevaisuuden hyvinvoinnin eteen.
Ulla Karvo
kansanedustaja (kok)
Copyright © 2008... Arctic Need Oy