Arvoista yhteisiin intresseihin

Lieneekö yksinomaan talouden haasteiden vaikutusta, mutta viime aikoina julkista keskusteluamme ovat nousseet hallitsemaan useat eri vastakkainasettelut: työntekijät - työnantajat, työikäiset - eläkeläiset, kantasuomalaiset - maahanmuuttajat jne.

Kaiken tämän pintakuohun alle vaikuttaa hautautuneen se, että politiikassa tärkeintä ovat arvot. Ne pitävät huolen siitä, ettemme ajelehdi tuuliajolla ja tee politiikkaa sen mukaan, mistä milloinkin puhaltaa. Arvoja on johdonmukaista puolustaa silloinkin, kun ne eivät ole muodikkaita ja kun ne merkitsevät parhaiden ratkaisujen etsimistä eri asianosaisten välillä.

Kokoomuksen ydinarvoja ovat sivistys, kannustavuus, suvaitsevaisuus ja välittäminen. Kaikki nämä tukevat työntekoon ja yrittämiseen pohjautuvaa, sosiaalisesti oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Hyvinvointi syntyy työstä ja yrittämisestä, kaikkien yhteisellä vastuulla ja yhteisvoimin.

Suomi on koulutusmyönteinen maa ja menestyksemme perustuu pitkälti korkealle osaamiselle ja koko väestömme sivistykselle. Sivistys on kuitenkin muutakin kuin kirjatietoa. Se on jatkuvaa pyrkimystä lisätä ymmärrystämme niin meistä kuin muistakin. Kulttuurillinen tuntemus parantaa myös kykyämme puolustaa paikkaamme entistä kansainvälisemmässä ja avoimemmassa maailmassa.

Kannustavuus on puolestaan parhaimmillaan sitä, että jokainen voi omilla valinnoillaan ja työnteollaan vaikuttaa oman tulevaisuutensa suuntaan ja elintasoonsa. Kannustavuus on mahdollisuuksien luomista, ja siihen kuuluu, että annetaan arvoa muidenkin kuin urheilijoiden suorituksille.

Samoin kuin kannustavuus ja sivistys, myös välittäminen on arvojen ytimessä. Yhteiskunnan tulee tarjota kansalaisille turvaverkkoja ja lisätä tasa-arvoa. Pelkästään lakeja ja etuisuuksia säätämällä ei silti synny aitoa välittämistä ja hyvinvointia. Välittämistä ei voi valtiollistaa, eikä kaikkiin huoliin pystytä vastaamaan julkisilla palveluilla.

Ihmisillä on aina myös henkilökohtainen vastuu itsestään ja läheisistään. Omaehtoinen välittäminen niin opiskelu-, työ- kuin muissakin yhteisöissä luo sosiaalista pääomaa ja vahvistaa yhteistä ongelmanratkaisu- ja onnenhenkeä parhaalla mahdollisella tavalla. Kansalaisjärjestöillä on myös tärkeä rooli valtion ja kuntien tarjoamien palvelujen täydentäjänä - lasten aamu- ja iltapäivätoiminnasta vanhustenhuoltoon ja hyvinvointia ja jaksamista lisääviin harrastuksiin.

Järjestelmiä ja yhteiskunnan vastuuta tarvitaan, mutta tarvitsemme myös sellaista yhteiskuntaa, joka ei tee meitä välinpitämättömäksi omasta tai yhteisestä vastuustamme. On helppo jakaa rahaa ja puhua sitten hyvinvoinnista, mutta perimmäinen kysymys on: missä ovat todelliset maksajat ja hyvinvoinnin luojat? Tänään on pyrittävä varmistamaan, että yhteistä jaettavaa on vielä huomennakin ja että lapset ja naapurit jaksavat välittää vielä silloinkin.

Siinä missä yhteiset viholliset yhdistävät, sisäiset vastakkainasettelut erottavat. Erityisesti tässä tilanteessa, jossa väestömme keski-ikä on nousussa ja meillä on kansainvälinen taantumakin voitettavanamme, tarvitaan kestäviä arvoja ja näkemyksellisyyttä. Koska kaikki eivät voi koskaan saada kaikkea, niin ehkä kohtuus voisi olla uusi hyve - ja työnteon arvostus ja keskinäisen kunnioituksen lisäämispyrkimykset se tapa, jolla voimme saavuttaa haluamamme hyvinvoinnin.

Ulla Karvo
kansanedustaja (kok)

Copyright © 2008... Arctic Need Oy