Oppisopimuskoulutuksesta todellinen vaihtoehto
Viime aikoina on julkisuudessa paljon keskusteltu nuorten työllistymistilanteesta. Epävakaa taloudellinen tilanne lisää etenkin nuorten ongelmia työn saamisessa. Kysymyksessä on äärimmäisen vakava asia, koska nuorten kohdalla ensimmäinen työpaikka on tärkeä tulevaisuuden kannalta. Työpaikan saaminen antaa tarvittavaa itseluottamusta työelämää varten. Jos nuori työnhakija moneen kertaan törmää seinään hakiessaan työtä, seurauksena voi olla täydellinen lannistuminen. Meillä ei ole varaa yhteenkään menetettyyn nuoreen.
Viime vuosina oppisopimuskoulutus on saanut entistä merkittävämmän aseman osana suomalaista ammatillista koulutusta. Tämä on perustunut ensinnäkin siihen, että oppisopimuskoulutus on osoittautunut työllistäväksi ja työpaikkoja luovaksi koulutukseksi. Kyseessä on työsuhteessa tapahtuva oppiminen, jota täydennetään oppilaitoksista hankittavalla teoreettisemmalla koulutuksella. Keskimäärin käytännön työn ja oppilaitoksessa annetun opiskelun suhde on 80/20.
Nykyaikainen oppimiskäsitys tukee oppisopimuskoulutuksen käyttöä. Entistä enemmän nähdään, että työ ja oppiminen eivät ole kaksi erillistä ja irrallisesti tapahtuvaa toimintaa vaan ne voidaan yhdistää siten, että ne tapahtuvat yhtäaikaisesti.
Oppisopimuskoulutus integroi opiskelijan tehokkaasti työelämään, ja koulutusmuodon vahvuutena on työllistävän vaikutuksen lisäksi sen taloudellisuus. Työnantajat osallistuvat kustannuksiin huomattavassa määrin huolehtimalla työssä tapahtuvasta oppimisesta ja maksamalla opiskelijalle palkkaa. Tätä kautta opiskelijat osallistuvat myös itse hyvinvointipalveluiden maksamiseen veronmaksajina. Tämä on tärkeä asia varsinkin, kun huoltosuhde heikkenee nopeasti 2010-luvulla.
Paljon puhuttu työurien pidentäminen on myös mahdollista niin nuorten kuin aikuistenkin osalta. Työelämässä olevien aikuisten on tärkeää voida kouluttautua joustavasti uusiin tehtäviin ja ammatteihin työssä oppimalla ja pysyä näin pidempään työelämässä.
Suomessa on pyritty parantamaan ammatillisen aikuiskoulutuksen kysyntälähtöisyyttä tehostamalla ennakointia ja suunnittelua. Esimerkiksi AKKU-työryhmä korostaa alueellisen ennakoinnin ja suunnittelun merkitystä kysyntälähtöisyyden parantamiseksi. Oppisopimuskoulutuksen avulla voidaan reagoida joutuin työmarkkinoiden kehitykseen. Mallin keskeinen vahvuus onkin toisaalta strateginen jalkautuminen ja toisaalta pikainen valmius vastata muuttuviin koulutustarpeisiin mahdollisimman lähellä asiakasrajapintaa.
Oppisopimuskoulutuksen asema ja tehtävät Suomessa ovat koulutuksen kasvaneesta kysynnästä huolimatta olleet epäselvät. Koulutusmuoto on nähty lähinnä oppilaitoskeskeistä koulutustarjontaa täydentävänä erikoisvaihtoehtona. Lainsäädäntö mahdollistaa kuitenkin oppisopimuskoulutukselle tasavertaisen koulutusaseman. Sen elinvoimaisuutta tuleekin tukea myös riittävillä aineellisilla ja inhimillisillä resursseilla. Kaikki mahdollisuudet on otettava käyttöön, jotta työ ja sen tekijät kohtaisivat myös tulevaisuudessa.
Ulla Karvo
kansanedustaja (kok)
Copyright © 2008... Arctic Need Oy