Demokratia elää kannattajistaan
Tämän kevään tärkeimmät eurooppalaiset vaalit, eli Euroopan parlamentin vaalit, on nyt käyty ja on aika analysoida tuloksia. Kokoomuksen osalta vaalit olivat menestys, vaikka toivomamme neljäs edustajanpaikka jäikin meiltä tällä kertaa saavuttamatta. Säilytimme Suomen ylivoimaisesti suurimman puolueen aseman yli neljän prosenttiyksilön erolla keskustaan, ja saimme yksin jopa enemmän paikkoja kuin koko perinteinen vasemmisto yhteensä. Tulokset on syytä ottaa nöyryydellä ja kiitollisuudella vastaan, ja ne antavat edustajillemme myös erinomaiset mahdollisuudet ajaa suomalaisten asiaa ja arvoja europarlamentin suurimmassa ryhmässä.
Niin Suomessa kuin monessa muussakin Euroopan maassa huoli eurovaalien alhaisista äänestysprosenteista on kuitenkin varjostanut vaalitunnelmia. Ennennäkemättömän mittavista kampanjapanostuksista huolimatta Suomessa äänestettiin nyt vajaan prosenttiyksikön vähemmän kuin viime eurovaaleissa. Vaikka ennakkoon annettiin tällä kerralla enemmän ääniä kuin edellisissä EU-vaaleissa, niin yhteenlaskettu äänestysaktiivisuus laski jopa 40,3 prosenttiin.
Selityksiä ihmisten äänestyskäyttäytymiselle voi etsiä monista eri asioista. Maakuntaa ennen vaaleja kiertäessäni ihmiset kertoivat usein, etteivät he tiedä, mistä siellä Brysselissä päätetään. Varsin nurinkurista onkin, että samalla kun EU:n rooli korostuu ja myös Euroopan parlamentin valta kasvaa, unioni tuntuu monista yhä kaukaisemmalta ja epämääräisemmältä. Tosiasiana kuitenkin pysyy, että merkittävä osa asioistamme päätetään unionin tasolla, ja on varmasti jokaisen suomalaisen intressissä pitää huolta unionin demokraattisen ulottuvuuden toimivuudesta.
Pohjimmiltaan unioni on aina ollut ja on paitsi taloudellinen yhteistyöhanke, niin myös pitkäjänteinen rauhanprojekti. Oikeus- ja sisä(markkina)asioiden ohella on kehitetty yhteistä kauppapolitiikkaa ja keskinäistä edustusta myös perinteisemmän ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla. Ilmastonmuutosherätyksen myötä yhä tärkeämpään osaan ovat kohonneet myös yhteiset ympäristöasiat, joissa EU on yksi kansainvälinen neuvottelu- ja toimijataho.
Organisaatioiden budjetin hahmottaminen valottaa aina myös organisaatioiden toimintaa. EU:n budjetista pääosa kohdentuu yhteiseen maatalouspolitiikkaan, joka vaikuttaa olennaisesti myös suomalaisten ruuantuottajien toimintaedellytyksiin. Lisäksi aluekehitys- ja rakennerahat kiertävät unionin kautta. Karkeasti sanoen verotus-, terveys- sekä sosiaalipolitiikka ovat kansallisella tasolla päätettäviä asioita.
Eduskunta osallistuu EU-asioiden käsittelyyn pitkälti suuren valiokunnan välityksellä, jossa olen jäsenenä. Päätöksenteon kansallisen valmistelun ja seurannan kannalta asiat ovat meillä tässä suhteessa hyvin. Jotta suomalaiset voisivat maksimoida oman vaikutusvaltansa EU-asioissa, olisi kuitenkin toivottavaa, että yhä useampi pyrkisi parantamaan tietojaan myös ns. Brysselin pään toiminnasta. Medialla ja koulutusjärjestelmällämme on kiistatta omat vastuunsa, mutta tietoa on saatavilla myös monista muista lähteistä, kuten suoraan EU:n toimielimiltä ja euroedustajilta, esimerkiksi heidän internetkotisivuiltaan. EU-asioissa aktiivisista kansalaisjärjestöistä voin suositella Eurooppalainen Suomi ry:tä, jonka varapuheenjohtajana toimin.
Demokratia perustuu aina viime kädessä ihmisten kannatukseen, jota mitataan vaaleissa. Mikään päätöksentekojärjestelmä ei voi etääntyä kansalaisistaan ilman, että sillä olisi heijastuksensa myös kansalaisten arkeen. Turhaa säännöstelyä ja byrokratiaa on vältettävä viimeiseen asti, mutta tartuttava niihin mahdollisuuksiin, mitä yhteistoiminta meille tarjoaa. Avoimella aktiivisuudella ja järkiperäisellä päätöksenteolla turvaamme demokratian ja kannatamme samalla oikeuttamme vaikuttaa yhteisiin asioihimme.
Ulla Karvo
kansanedustaja (kok)
Copyright © 2008... Arctic Need Oy