Huolesta huolenpidoksi
Eduskunnan oikeusasiamiehen lääninhallituksilta saamat selvitykset vanhuspalvelujen tilasta nostivat tärkeän aiheen otsikoihin myös mediassa. Lääninhallituksen selvityksistä mainittiin usein alue- ja laitoskohtaiset erot. Toisaalta meillä on tuoretta tutkimustietoa siitä, että ikäihmisten laitoshoidon taso on ylipäätään kohentunut. Äskettäin julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laaja selvitys nimittäin osoittaa, että toimintatavat ovat muuttuneet iäkkäiden toimintakyvyn säilyttämistä suosivaan suuntaan, kuntoutumista edistävä hoitotyö on lisääntynyt ja uni- ja psyykelääkkeiden käyttö vähentynyt.
Vielä vaaditaan parannuksia, mutta paljon hyvääkin on siis saatu aikaan. Tänä tiukkenevan talouden aikana rohkaisevaa pitäisi olla sen, ettei aina ole kysymys edes rahasta, vaan merkittäviä mahdollisuuksia liittyy siihenkin, miten palvelut järjestetään. Laadukkaat palvelut edellyttävät paitsi riittäviä resursseja - eli rahaa ja inhimillistä panosta - niin myös johtamisen kehittämistä ja palveluiden rakenteen uudistamista nykyistä asiakaslähtöisemmiksi. Selvää kysyntää on myös valtakunnallisella valvonnalla, jolla ongelmakohtiin pystytään puuttumaan.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet nousevat tällä vaalikaudella 1,4 miljardia euroa. Hallituksen päätös poistaa myös kuntatyönantajien kansaneläkevakuutusmaksu lisää kuntien käytettävissä olevia varoja 250 miljoonalla eurolla vuodessa, eli tuhansien henkilötyövuosien verran palkkausvarana mitattuna. Lisäksi yhteisöveron kuntaosuuden nostaminen 10 %-yksiköllä tuonee kunnille 375 miljoonaa euroa lisää vuonna 2010. Kun kaikki hallituksen päätökset lasketaan yhteen, kuntien taloudellista asemaa vahvistetaan runsaalla 700 miljoonalla eurolla tämän ja ensi vuoden aikana.
Tulevaisuuden kannalta tärkeä asia on myös koulutus. Esimerkiksi geronomi- ja lähihoitajakoulutusta on jo alettu lisätä, ja niin perusammatti- kuin täydennyskoulutuksen osalta panostetaan iäkkäiden ihmisten palvelun edellyttämään osaamiseen. Vanhuspalveluissa työskentelevä henkilöstö on Suomessa hyvin koulutettua ja motivoitunutta, mutta palveluntarpeessa olevien määrän kasvaessa myös henkilökunnan määrää on kyettävä lisäämään.
Olennaista on, että ihmisten halut ja tarpeet ovat yksilölliset ja ne myös muuttuvat iän myötä. Tämän vuoksi myös palvelut on saatava joustamaan. Palvelusetelin käytön laajennus kotisairaanhoitoon saatiin jo aiemmin tällä vaalikaudella, ja nyt kiinnostus on omaishoitajien tuki- ja vapaajärjestelmien kehittämisessä. Alueellisesti tasa-arvoisen järjestelmän luomiseksi tukiasioiden keskittäminen Kelaan näyttää nyt parhaalta vaihtoehdolta. Paras-hankkeen jalkauttamisessa ja sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteyden parantamisessa kaikki vastuu ei ole kuitenkaan ulkoistettavissa hallitukselle ja eduskunnalle, vaan sitä on mitä suurimmassa määrin myös kuntapäättäjillä.
Koska vanhuspalvelujen laadukas toteuttaminen ei ole onnistunut pelkillä laatusuosituksilla ja taloudellisin avuin, on ryhdytty valmistelemaan myös nykyistä tarkempaa säätelyä, joka tukisi myös alueellista tasa-arvoa. Lainsäädännöllä on vahvistettava asiakkaan asemaa ja itsemääräämisoikeutta, mutta välittämistä voimme osoittaa jokainen muutoinkin niin omalla työllämme, asenteillamme kuin arjen valinnoillamme kaikkien sukupolvien hyväksi.
Ulla Karvo
kansanedustaja (kok)
Copyright © 2008... Arctic Need Oy