Kilpailukyvyn säilyttäminen turvaa tulevaisuuden

Suomen perustuslaki takaa kaikille meille sananvapauden, ja jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä. Tämä oikeus on ehdoton edellytys, jotta voimme puhua vapaasta demokratiasta. Usein kuitenkin ihmisten kanssa puhuessa ihmetellään, miksi pienet ja äänekkäät ryhmät saavat suhteettoman paljon medianäkyvyyttä. Kysymys on ryhmittymistä, jotka vastustavat jollain tavalla väestön valtaosan näkemyksiä ja pyrkivät estämään yhteiskunnallisesti merkittäviä hankkeita.

Viimeisin esimerkki on Pallas. Sen rakennusoikeus saatiin jo lakiesityksen valmisteluvaiheessa painettua niin pieneksi, ettei koko uuden hotellin toteuttaminen ole taloudellisesti kannattavaa. Luonnonsuojelijat saivat mitä tilasivat. Nyt olisi aika miettiä seurauksia. Mikäli hankkeelle ei löydy toteuttajaa annetuilla eväillä, niin olisi hienoa, jos vastustajilla olisi esityksiä siitä, miten alueen palvelut turvataan. Ja heiltä varmasti löytyy myös rahoittajia toteuttamaan nämä palvelut. Kansallispuisto on virkistäytymistä varten, ja alueella käy vuosittain noin 400 000 kävijää.

Nykyään on monia erilaisia keinoja saada mielipide näkyville. Sosiaalinen media on yksi paljon käytetty kanava. Tässä yhteydessä on muistettava, ettei kontrolli aina pelaa ja että monesti myös hyvän tavan ja maun vastaiset mielipiteet pääsevät levitykseen. Ääriesimerkistä käynee vastikään puhuttanut ministerin tappouhkaus, joka levisi netissä. Tällaisia tapauksia ei voida hyväksyä, ja niihin on reagoitava. Kysymys ei tällöin ole ensisijassa sananvapauden rajoittamisesta vaan rikosepäilystä.

Medialla ylipäätään on suuri vastuu yhteiskunnallisessa toiminnassa ja ajattelussa. Lehdistö ja televisio voivat ohjata kansalaisten näkemyksiä monessakin asiassa, ja medialla on mahdollisuus nostaa tai kaataa erilaisia asioita. Vastuunsa kantava media pyrkii objektiivisuuteen ja tuo asiat esille monipuolisesti.

Monesti kuitenkin törmää siihen, että positiiviset asiat eivät myy ja että sen vuoksi uutisointi on negatiivisten asioiden esiin tuomista. Tästä varmasti johtuu myös se, että yleensä yhteiskunnallisen kehityksen vastustajat saavat julkisuutta enemmän kuin enemmistön kannattamat linjaukset. Esimerkiksi ydinvoiman vastustajat pääsevät voimakkaasti näkyville, vaikka valtaosa väestöstä näkee ydinvoiman hyväksyttävänä energiantuotantomuotona.

Ihmetystä herättää, millä kaiken vastustajat aikovat pitää Suomen kilpailukykyä yllä, jos yhteiskuntaa ei voida kehittää. Mielenkiintoista olisi myös tietää, onko kaiken vastustajilla edes halua puolustaa nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaamme. Mikäli kilpailukykymme hiipuu, meidän ei ole mahdollista pitää kiinni palveluista, joihin olemme tottuneet.

Tulevaisuus on Suomen ja koko EU:n kannalta haastava. Talouden taantuman jälkeen maailmanmarkkinoilla on uusi tilanne. Markkinat jakautuvat todennäköisesti uudella tavalla, ja Aasian merkitys maailmantaloudessa korostuu. Nyt olisi aika niin Suomessa kuin koko EU:ssakin pyrkiä vankistamaan asemiamme yhteistuumin. Jotta selviämme tulevista haasteista, ei kaikkea yhteiskunnallista kehitystä tule vastustaa.

Ulla Karvo
kansanedustaja (kok)


Copyright © 2010... Arctic Need Oy