Hyvät pohjoismaiden ystävät,

on hienoa saada olla täällä tänään ja nähdä, että meitä on täällä näin monia samoista asioista kiinnostuneita paikalla.

Vaikka kansainvälisissä suhteissamme korostetaan yhä enemmän EU:n merkitystä ja sen kautta tehtävää yhteistyötä, pohjoismaiset lähiyhteytemme elävät ja voivat edelleen vahvasti. Välillämme ei ole vain vuosisatojen saatossa syntynyttä historiaa, vaan mitä suurimmassa määrin myös tulevaisuusorientoitunutta ja uudistuvaa taloudellista ynnä muuta yhteistyötä. Siitä huolimatta, että aiheekseni on annettu pääasiassa Islannin jo päättyneen ja Tanskan kuluvan puheenjohtajuuskauden yleisesittely, toivon, että tässä puheenvuorossani ja myöhemmissä keskusteluissamme pääsemme hyvin luotaamaan myös niitä mahdollisuuksia, joita meille on erityisesti suomalaisittain tarjoutunut pohjoismaisen yhteistyön puitteissa ja joita voisimme myös tulevien puheenjohtajuuskausien aikana olla edistämässä.

Kansanedustajan työssäni olen kokenut erittäin antoisaksi ne suhteet, joita kuuluminen Pohjoismaiden Neuvoston Suomen valtuuskuntaan ja osallistuminen Arktisen alueen parlamentaarikkotapaamisiin on tuonut mukanaan. Kokoontumisissamme meillä on ollut mahdollisuus tutustua eri maiden edustajiin, ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin ja syventää myös omien kulttuuristen yhteyksiemme ymmärrystä. PN:n tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana minulla on ollut tilaisuus perehtyä myös siihen, miten yhteistyötämme voitaisiin kehittää ja viedä yhä tehokkaampaan ja tuloksellisempaan suuntaan.

Luonnollista on, että Pohjoismaiden Neuvostossa ajankohtaisimmiksi ja tärkeimmiksi ovat muodostuneet kutakuinkin samat kysymykset, jotka ovat jäsenmaissa muutoinkin pinnalla. Sekä Islannin että Tanskan puheenjohtajuuskausilla on painotettu ennen kaikkea globalisaation ja siihen liittyvien mahdollisuuksien ja haasteiden haltuunottoa. Selvää on, että globalisaatiolla ilmiönä on omat merkittävät vaikutuksensa niin talouden kuin kulttuurinkin saralla. Tärkeää on, että koulutusyhteistyömme toimii. Lisäksi meidän on huomioitava ilmaston ja ympäristön muutokseen sisältyvät tekijät, jotka muovaavat olennaisesti tulevaisuuden toimintaympäristöämme sekä tutkimukselle asetettuja haasteita. PN on myös ollut edistämässä ympäristöön liittyvää tutkimustyötä.

Vuosikymmenten mittaan pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta on kehittynyt jopa laajaa kansainvälistäkin tunnettuutta kantava käsite. Jatkuva menestys erilaisissa hyvinvointi- ja kilpailukykytutkimuksissa sekä Pisa-vertailujen kaltaisissa testeissä kertoo, että meillä on tehty jotain oikeinkin. Uskoisin, että yhtenä ratkaisevana tekijänä kisakunnollemme on ollut kykymme rakentavaan yhteistyöhön sekä sosiaalisen koheesion synnyttämiseen yhteiskunnassa. Nämä ovat ominaisuuksia, joita meiltä edellytetään myös jatkossa.

Parhaimmillaan pohjoismainen yhteiskuntamalli mahdollistaa yksilöiden nousun omilla haaveurillaan mutta tukee myös elämässään vähemmän onnekkaita ja luo heille uusia tilaisuuksia päästä omilla poluillaan eteenpäin. Panostukset paitsi elinkeinoelämän tarpeisiin niin myös sosiaali- ja terveydenhuollon laatuun on koettu tässä mielessä olennaisiksi ja niiden tutkimus löytyy myös PN:n ohjelmista. Yritysmaailmassa olemme puolestaan todistaneet esimerkiksi pankkisektorin voimallista yhdistymistä ja kasvamista siten kansainvälisiin mittoihin. Sähkömarkkinamme ovat myös aidosti yhteispohjoismaiset, millaisen kehityksen on PN:n piirissä toivottu leviävän yhä laajemmallekin elinkeinoelämässä.

Lapista valittuna Suomen edustajana on myös helppo nähdä, millaisia alueellisia etuja pohjoismaiseen yhteistyöhön voi liittyä. Työllisyysnäkökulmasta houkuttelevaa yhteistyöpotentiaalia on meillä nähty viime vuosina ennen kaikkea alueen luonnonrikkauksien hyödyntämiseen kytkeytyneissä suurhankkeissa. Norjan Snöhvitin kaasukenttään ja sittemmin myös Venäjän Shtokmanin esiintymään on kohdistunut suomalaisittainkin suuria odotuksia mutta myös jonkinlaisia pettymyksiä. Kolarin-Pajalan kiinteästi maahamme linkittyvä kaivoshanke on puolestaan tuore esimerkki siitä, että rajat ovat tarvittaessa ylitettävissä. Matkailun ja kalastusasioiden osalta pohjoismainen rinnakkainelo on ehkä toistaiseksi ollut enemmän vastakkainasettelua kuin yhdessä tekemistä. Varsin monimuotoisesta yhteistyövalmiudesta todistaa toisaalta esimerkiksi Tornion-Haaparannan alueen jo melko symbioottiseksikin muuttunut yhteiselo.

Se, miten pitkälle PN pitäisi ottaa mukaan eri tavoitteiden edistämisessä, on pitkälti harkinnan asia. Henkilökohtaisesti näkisin, että PN:n merkitys on ennen kaikkea asenteiden muokkaamisessa ja uusien toimintamallien ja yhteistyömuotojen etsimisessä. Maantiede on joka tapauksessa aina keskeinen määrittäjä pohjoismaisissa yhteistyökuviossa ja PN:nkin tulevaisuudessa.

EU:ssa mukana olevia pohjoismaita yhdistävät paitsi monin osin yhteneväiset näkemykset tavoiteltavasta yhteiskuntamallista, niin myös koko Itämeren alue yhteisine asioineen ja strategiahaasteineen. Vielä toistaiseksi EU:n ulkopuolisista maista sekä Islannilla että Norjalla on toisaalta yhä suuremmat intressit tiivistää omia naapuruussuhteitaan. Islannille tärkeää on niin muiden pohjoismaiden kuin EU:n kaikkinainen tuki maan saattamiseksi takaisin jaloilleen ja EU:n jäseneksi, kun taas Norjan osalta on korostunut halu yhä tuottoisampien Venäjä-suhteiden rakentamiseen. Tässä suhteessa keskiöön nousee Koillisväylän odotetun lisäaukeamisenkin merkitys.

Kaikkein parasta synergiaetua on eittämättä saavutettavissa kaikkien yhteisiin intresseihin panostamalla. Poistamalla maiden välisiä raja-esteitä ja etsimällä yhä tiiviimpää yhteistyöyhteyttä niin EU:n sisällä kuin muutoinkin pohjoismaat voivat turvata paitsi omaa absoluuttista asemaansa niin myös suhteellista merkittävyyttään suhteessa eri tahoihin ja maailman eri foorumeilla.

Yhä joustavampi koordinaatio ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat tarpeen, jotta pohjoismaiden kaltaiset pienet mutta avoimet yhteiskunnat voisivat myös tulevaisuudessa vaalia yhteisiä arvojaan ja hyvinvointiaan. Käytännön tasolla tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että selvitetään yhä johdonmukaisemmin naapurien lainsäädäntöä eri säädöshankkeiden yhteydessä. Viimeksi tämä tarve tuli esille maahanmuuttoon liittyvien säädöseroavaisuuksien yhteydessä.

Aidolle innovoinnillekin on aina oltava tilaa yhteistyön kehittämisessä. Vaikka esimerkiksi ns. Stoltenbergin raportin jotkin ehdotukset pohjoismaiden yhteisestä puolustuspolitiikasta olivatkin vähintäänkin aikaansa edellä, on meidän jatkossakin hyvä olla avoimia kaikelle sille, mitä yhdessä voitaisiin saada järkevästi aikaan. Kun pohjoismaiden keskinäiset suhteet ovat niinkin erinomaisella tolalla kuin niiden tällä hetkellä voidaan katsoa olevan, ilmapiiri on nyt erittäin otollinen entistäkin kehittyneempien suhteiden luomiseksi maittemme välillä myös PN:n piirissä.

Copyright © 2010... Arctic Need Oy