Tasa-arvo on kaikkien asia

100. Kansainvälisen Naistenpäivän tienoilla on ollut valitettavaa mutta samalla rohkaisevaa nähdä, miten otsikoissa pyörivät edelleen samat teemat kuin sata vuotta aiemmin. Ulkomaan vallankumousuutisissa esiintyvät lähinnä maat, joissa on vasta herätty vaatimaan entistä tasa-arvoisempia ja demokraattisempia oloja. Nuorten aseman ohella etualalla on ollut naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen.

Vaikka Suomea pidetään usein sukupuolten välisen tasa-arvon mallimaana, meilläkin on vielä paljon parannettavaa. Naisten ja tyttöjen asema on tunnustettava aivan yhtä keskeiseksi taloudelliseksi ja sosiaaliseksi hyvinvointitekijäksi ns. kehittyneissä maissa kuin mitä sen muille sanotaan olevan. Puutteet tasa-arvossa ovat menetys koko yhteiskunnalle.

Eduskunnassa oli vastikään käsittelyssä valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Sen tavoin on todettava, että perhekustannukset aiheuttavat edelleen kestämättömän kilpailuhaitan naisille ja naisvaltaisille aloille. Raskaaksi tuleminen ei saisi näyttäytyä työnantajankaan kannalta naisiin liittyvänä taloudellisena riskinä, joka heikentää naisten asemaa työnsaannissa.

Toisaalta perhevapaiden aiheuttamat pitkät poissaolot voivat vaikeuttaa naisten paluuta työmarkkinoille. Nainen jää jälkeen urakehityksessä, ja mahdollisuudet esimerkiksi johtotason tehtäviin vähenevät. Esimerkiksi pörssiyritysten hallitusten jäsenistä naisia on noin 17 % ja kunnanjohtajista vain 12 %.

Vasta työnsä päättäneen perhevapaatyöryhmän esitykset isyysvapaan pidentämisestä ja osa-aikatyön kannustamisesta nostamalla osittaista hoitorahaa ja jatkamalla sen kestoa voisivat osaltaan helpottaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista ja tukea isien roolia kasvatuksessa. Perinteisellä kiintiöajattelullakin on saavutettu hyviä tuloksia - esimerkiksi valtio-omisteisissa yhtiöissä toteutetun tasa-arvo-ohjelman ansiosta naisten määrää hallituksissa on saatu nostettua yli 40 prosentin - mutta sitä parempi mitä vähemmän tällaisiin sitoviin osuuksiin joudutaan turvautumaan.

Osasyynä epätasa-arvoon naisten ja miesten välillä ovat tietysti asenteet – niin miesten kuin naistenkin. Vanhojen stereotypioiden ylläpitämisen sijaan tärkeintä on, että ihmiset tuntevat voivansa tehdä aidosti omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksenkohteitaan vastaavia ratkaisuja. Paremminvoivassa yhteiskunnassa olennaista ei ole se, mitä naisen ja miehen perinteisesti "kuuluisi" tehdä, vaan se, mikä tuntuu työuraansa suunnittelevasta itsestään luontevimmalta.

Jos ja kun on nähtävissä, että jotkin alat eivät vedä yhtä hyvin kuin tarve olisi, niin myös se on koko yhteiskunnalle harkinnan paikka. Naisvaltaisten alojen palkkaus on perinteisesti ollut muita heikompaa, ja työtä tilanteen muuttamiseksi on jatkettava.

Tasa-arvo on viime kädessä molempien sukupuolten etu. Molempien sukupuolten on myös tehtävä töitä tasa-arvon eteen. Sen sijaan, että miehistä tehtäisiin nykytilassa vielä esiintyvien puutteiden ainoita syntipukkeja, niin myös meillä naisilla on varmasti syytä katsoa peiliin ja pohtia, miten voisimme yhä edelleen parantaa tilannetta omissa ympäristöissämme.

Ulla Karvo
kansanedustaja (kok)


Copyright © 2010... Arctic Need Oy