Ulla Karvo / Lions-juhla Lappi - muutokset puhuttaessa mahdollisia -
Hyvät ystävät, arvon Leijonat!
Lämpimät kiitokset kutsusta ja kunniasta päästä puhumaan tähän tilaisuuteen. Hienoimpia ovat usein sellaiset tapahtumat, joihin ihmiset ovat päättäneet osallistua omalla vapaa-ajallaan, eikä tämä juhla ole tehnyt säännöstä poikkeusta.
Kun mennään yleisemminkin puheeni aiheeseen, niin on tunnustettava Leijonien työn merkitys lukemattomille muillekin ihmisille kuin tässä tilaisuudessa läsnä oleville. Parasta toimintaa on aina sellainen, joka koituu koko yhteisön yhteiseksi hyväksi, ja tämän määritelmän Leijonat täyttävät vaivatta.
Kulttuurikuvastossa leijona edustaa perinteisesti valtaa, voimaa ja herruutta. Illan aluksi kuultiin myös, mitä ns. leijonahenki tämän järjestön puitteissa tarkoittaa. Sellainen palvelun eetos, jota Leijonissa tavoitellaan, sopii hyvin esikuvaksi kaikille suomalaisille.
Tahto ja valmius käyttää aikaa ja osaamistaan toisten ihmisten parissa toisia auttaen ja kuullen on sellainen voimavara, jota tässä maailmassa ei koskaan voi olla liikaa. Toisaalta on sanottu, että nykymaailmassa suurin pula on yhteisistä arvoista ja ihanteista. Näissä oloissa mikään ei ole rohkaisevampaa kuin nähdä, että ihmiset haastavat kyynisyyden. Kun ajattelemme Japaniakin vastikään kohdannutta onnettomuutta, uutisista ehkä koskettavin on ollut se, että hädän hetkellä toisiaan tuntemattomatkin ihmiset tukeutuvat toisiinsa. Se kertoo, mistä apu on löydettävissä.
Se, miten Matti tai Maija Meikäläinen voi vapaaehtoisenakin osallistua yhteisen hyvinvoinnin luomiseen, ei kuitenkaan tutkitusti ole ihmisille niin selvää kuin sen soisi olevan. Kuluva vuosi onkin EU:ssa nimetty vapaaehtoistyön teemavuodeksi kaikissa jäsenmaissa. Kampanjan tavoitteena on korostaa vapaaehtoistyön yhteiskunnallista merkitystä ja herättää yhä useammat huomaamaan, miten vapaaehtoisenakin voi vaikuttaa ja mitä konkreettisia mahdollisuuksia siihen on tarjolla.
Kuten Leijonienkin toiminnan monimuotoisuus osoittaa, kaikkien ei täydy mahtua samaan muottiin vaan vaihtoehtoja on niin paljon kuin on ihmisiäkin. Aktiivinen kansalaisuus ja osallisuus voi toteutua eri ihmisten kohdalla eri tavoin, mutta tärkeintä on yhteisöllisyys. Sellaisessa maailmassa, jossa pyritään murtamaan ihmisten välistä etäisyyden kokemusta, on yhä enemmän sijaa yksilöidenkin paremminvoinnille.
Kansanedustajan työssänikin olen havainnut, että hyvinvointi ja arjen ilo ja kiinnostavuus syntyvät oppimisesta ja ihmisten keskinäisen ymmärryksen lisääntymisestä. Uskoisin, että moni vapaaehtoistyössä mukana olevakin kokee saavansa siitä vähintään yhtä paljon kuin kokee sille antavansa. Auttajan ja autettavan roolit sekoittuvat, mikä lienee vain hyväksi. Tärkeää on kuitenkin myös se tuki, mitä yhdistysmuotoisen toiminnan kautta voidaan saada. Koulutus ja kokemus sekä niiden jakaminen muiden vastaaviin haasteisiin tarttuneiden kanssa helpottaa kaikkia.
Vaikka yhteiskunnallinen arvostus voi toiminnan sisältä katsoen tuntua toissijaiselta asialta, on selvää, että myös sen on oltava olemassa. Jotta mikään aate voisi elää, sen toteuttamiselle on oltava edellytykset. Verotuksella tai millään muullakaan tavoin ei tule viedä toiminnalta mahdollisuuksia, vaan pikemminkin on syytä miettiä, miten vapaaehtoistyössäkin vaikuttavaa yhteishenkeä voitaisiin tukea.
Vapaaehtoistyön merkitystä voidaan tarkastella myös lukujen kautta. Tutkimusten mukaan Suomessa tehtävän vapaaehtoistyön arvo minimipalkalla laskettuna on noin 2,5 miljardia euroa, jota ei koko bruttokansantuotteeseemmekaan suhteutettuna voida todellakaan pitää mitättömänä summana. Vapaaehtoistyö on myös jopa kuusinkertaisesti tehokkaampaa kuin palkkatyö, jos ajatellaan niitä panoksia, joita vapaaehtoistyöhön on sijoitettu.
Vapaaehtoistyöllä ei tietenkään voida korvata palkkatyötä, eikä sen tule olla toiminnan tavoitteenakaan. Sen sijaan vapaaehtoistyöllä voidaan saada aikaan paljon sellaista hyvää, joka muuten jäisi täysin syntymättä. Toisin sanoen tehdä jotakin sellaista, johon mikään sopimus tai laki ei väistämättä velvoita, mutta johon ihmisillä on silti halua.
Tällaisen toiminnan ylläpitäminen edellyttää verottajaltakin ymmärrystä niin järjestöjen varainhankinnan kuin mukana olevien ihmistenkin osalta. Niin kauan kun kyseessä ei ole todellinen bisnes, ei järjestöaktiviteetteja tule lukea elinkeinotoiminnaksi, josta on maksettava veroa.
Rahan kerääminen erilaisilla talkootempauksilla on usein olennainen osa vapaaehtoistoimintaa. Erityisesti lasten ja nuorten kannalta sillä voi olla myös kasvatuksellinen merkitys. Talkoilu yhteisen asian merkeissä kehittää yhteishenkeä ja mahdollistaa varattomampienkin osallistumisen monenlaiseen toimintaan.
Taloudellista voittoa tavoittelemattomalle yhdistystoiminnalle on siis jatkossakin löydyttävä sijansa. Yhdistykset ovat yhteisen hyvän tuottamista varten, ja niillä on tässä yhteiskunnassa aivan yhtä olennainen sija kuin esimerkiksi julkisilla organisaatioilla ja yrityksillä.
Vapaaehtoistyötä ei tule tarpeettomasta rajoittaa myöskään toimeentuloonsa yhteiskunnan tukea tarvitsevan työttömän kohdalla. Aktiivisuus on aina parempi vaihtoehto kuin totaalinen syrjäytyminen, ja vapaaehtoisaktiivisuuttakin pitää ennemmin rohkaista kuin estellä. Palkkatyöhön pääseminen on tietysti aina ensisijaista.
Yhdistykset ja niissä tehtävä vapaaehtoistyö mahdollistavat monenlaisia kohtaamisia ja parhaimmillaan myös uusien urien avautumista. Siinä missä nuori voi vapaaehtoistyöhön osallistumalla laajentaa omaa maailmankuvaansa, vastaava aktiviteetti voi olla vanhemmallekin ihmiselle ikkuna sosiaaliseen elämään, olipa mukana työelämässä tai ei. Aivan erityisellä ilolla onkin suhtauduttava kaikkiin niihin hankkeisiin, joilla myös koulut ja työnantajat ovat lähteneet mukaan vapaaehtoistyön edistämiseen.
Vapaaehtoistyötä koskevan tiedon lisääminen ja konkreettisten toimintamahdollisuuksien esittely ovat tehokkaimpia keinoja saada mukaan uusia ihmisiä ja uusia sukupolvia. Erilaisten kilpailupaineiden ympäröimille ihmisille mahdollisuus käyttää jokin koulu- tai työpäivä johonkin aivan muuhun voi tuoda uutta perspektiiviä arjen rutiineihin.
Vapaaehtoistyössäkin on luonnostaan omat vaaransa. Uupumisen ehkäiseminen on tälläkin saralla tärkeää, ja oman jaksamisen rajat on olennaista tunnistaa. Yksi ihminen ei yksin pysty muuttamaan koko maailmaa, mutta yhdessä tekemällä ja niin omia kuin muidenkin tuntoja kuunnellen sopivat roolit ja tasapaino ovat varmasti löydettävissä.
Kaiken kaikkiaan vapaaehtoistyön - ja sitä kautta uskon että Leijonienkin - tulevaisuus näyttää valoisalta. Ihmisten kiinnostus vapaaehtoistyöhön tarjoaa hyvän pohjan uusien aktiivien rekrytoinnille ja toiminnan jatkuvuudelle. Ja mikä tärkeintä, toiminnan sisältö tuo myös jotain aidosti arvokasta yhteiskuntaamme. Toimiessaan yhdessä yhteisen ympäristön hyväksi ihmiset kokevat sen omakseen ja turha itsekeskeisyys ja vastakkainasettelut vähenevät.
Maailmassa, jossa asioiden arvoa mitataan usein sillä, mitä niistä kehdataan velottaa, vapaaehtoistyö on loistava poikkeus. Vapaaehtoistoiminta on palkatonta muttei ilmaista eikä itsestään selvää. Toiminnassa mukana olevat osoittavat ja luovat siinä ehkä suurinta rikkautta, jota ylipäätään pystymme saavuttamaan, eli toisistamme välittämistä. Sen sosiaalisena pääoman ja paremminvoinnin varassa, jota vapaaehtoistyölläkin tähän maahan synnytetään, lepää lopulta koko Suomen tulevaisuus.
Copyright © 2011... Arctic Need Oy